Helsingin kaupungin talvipuutarha

Kävin testaamassa pyöräreitin tulevaan työssäoppimispaikkaan. Reitiltä oli pakko poiketa Helsingin kaupungin talvipuutarhan kohdalla. Vaikka varsinainen puutarha oli vielä kiinni, riitti pihalla ihmeteltävää ja ihanaa tunnelmaa. Ja sisällekin on kyllä joskus päästävä, nyt en vaan malttanut odottaa aukeamista kahta tuntia. On kyllä hienoa, että meillä on täällä julkisia puistoja ja puutarhoja, ja mikä pyöräreitin varrella pisti silmään, niin myös paljon viljelypalstoja, tai aarimaita, niin kuin minä olen oppinut niitä kutsumaan. Tässä nyt kuitenkin kuvatunnelmia talvipuutarhan pihamaalta. Ruusutarhassa ruusut vasta heräilivät, mutta etenkin tulppaanit kukkivat kauniisti.

Neiti Neilikka ja muut Mikkelin ihmeet

Mustilasta ajelimme vielä Mikkeliin katsastamaan Kenkäveron ja Mikkelipuiston kevään etenemistä. Olin myös kuullut uudesta kukkakaupasta, jota piti päästä katsomaan. Mikkelipuistossa oli kevättyöt käynnissä, mutta kasvit vasta heräilivät kevääseen. Milosta se oli kuitenkin retken kohokohta, sillä hän pääsi uimaan. Myös Kenkäveron puutarhassa kasvu oli vasta lähtenyt käyntiin, mutta mukavahan siinä ympäristössä on aina pyörähtää katselemassa. Ja se kukkakauppa, Neiti Neilikka, oli todella kivasti sisustettu. Ihastuin myös tilavaan kukkakylmiöön, jossa oli mm. liikuteltava takaseinä. On ihanaa, että ihmiset vielä uskaltavat perustaa kukkakauppoja! Ja vielä näin ihania!

Mikkelipuistossa heräiltiin

Kenkäveron istutukset

Vain yhden magnolian tähden

Ajatus retkestä Arboretum Mustilaan lähti tosiaan liikkeelle toiveesta nähdä Magnolian kukkivan. Kun kuulin, että Vanha Rouva, tuo 50 vuotias puu oli kukassa, ei muuta tarvittukaan. Mustilassa käynti on ollut muutenkin mielessä, sillä heidän sivuiltaan olen tutkinut monia puita. Milolta ei tavinnut edes kysyä, lähtisikö mukaan, sillä kassin pakkaus sai tyypin kulkemaan varjona perässäni. Milo on aina valmiina isompiin ja pienempii seikkailuihin.

Magnolia stellata-hybridi

Tähtimagnolia

Alppiruusujen ja atsaleojen kukinta oli vasta aluillaan

Mutta ei se tahtia haitannut, sillä näkemistä riitti. O oli hauska katsella maailmaa eri perspektiiveistä. Ruohonjuuritasolta makedonianmäntymetsikkö näytti aika hienolta jättiläis käpyineen.

Douglaskuusen(Pseudotsuga menziesii) kaarna oli vaikuttava näky

Keltamajavankaali (Lysichiton americanus) oli hämmentävä näky

Reilun kahden tunnin seikkailun jälkeen tapasin sitten Vanhan Rouvan, oli vaikuttava näky nousta tallin ylisille ja nähdä avoimesta ikkunasta kauniisti kukkiva puu.

Ihana Helsinki

Johan oli mahtava päivä eilen, olimme muutaman opiskelukaverin kanssa ilmoittautuneet talkooavuksi Ihana Helsinki -tapahtuman yhteen osuuteen, Espan valopylväiden koristelutapahtumaan. Siitä poikikin mahdollisuus tehdä myös oma pylväs, ja siitähän me innostuimme. Suunnittelu jäi viime tippaan, vaikka idea syntyikin nopeasti "Fairytale Forest goes Helsinki" teemalla lähdettiin liikkeelle. Mutta ryhmämme, Satumetsänväki hoiti homman kotiin, omasta mielestämme ainakin. Ja kyllä muutaman muunkin, sillä meitä sai äänestää paikan päällä (ja vielä muutaman päivän Ihana Helsinki sivuilla , siis meitä tai muita) ja ihan mukavasti saimme ääniä. Hauskinta (työn tekemisen lisäksi) oli kuitenkin seurata ihmisten ihastuneita ilmeitä, nähdä kun ihmiset halusivat kuvauttaa itsensä työmme edessä, ja kuulla mihin kuvia työstämme lähtee. Kertakaikkisen ihana kokemus, iso kiitos kuuluu myös Eva Moilaselle, joka tuon Espan jutun järjestää!

Yhtä tuskaa ja uusia ajatuksia

Opintoihin kuuluu myös englannin opiskelu. Ja se on minulle yhtä tuskaa. Mieleen on painuneet peruskoulun englannintunnit, jolloin tärkeintä ei ollut se, että yritti vaan se, että osasi. Tästä johtuen pääni tyhjenee kaikista helpoistakin sanoista, kun itseäni pitäisi ilmaista vieraalla kielellä. Nyt sitä oli siis kaksi päivää, ja opettaja ei puhunut kuin englantia. Koska opiskelu ei ollut sitä normaalia kieltenopiskelua, vaan opettaja kertoi kuvin ja näytöksin omasta työstään ja brittien tavoista esimerkiksi surusidonnasta, ja pääsimme myös sitomaan englantilaistyylisen puutarhakimpun ja kokeilemaan pöytäkoristelun tekoa, saatoin ilokseni huomata, että kyllähän minä ymmärrän paljon. Ei ole menneet lukuisat englannin tunnit hukkaan, vai liekkö kunnia kuuluu niille lukuisille puutarhaohjelmille, joita olen seurannut. Kun vielä saisi rohkeuden myös yrittää puhua, nyt se ei kyllä vielä onnistunut. 

Englannissa surukimppu näyttää tältä, kukat asetellaan sellofaaniin, jota ei oteta pois, vaan kukat lasketaan sellofaanin kanssa. Kimpussa hyödynnetään kaikki vanhat kukat, myös irtokukkia käytetään. Tärkeintä on tehdä kääreestä pitävä, sillä kimppu saattaa kulkea auton katolla tuulessa ja tuiskeessa.

Saimme myös pakkausvinkkejä, laatikkomallinen kassi vaikutti kätevältä. Ja kimpun pakkaaminen avonaiseen pakettiin niin, että vesi kaadetaan vasta lopuksi sellofaanin sisään ilman mitään kosteutusmatskuja. Mutta se vaatiikin sitten sen, että kukka pidetään varmasti pystyssä, ja siihen tuo tukeva kassi oli hyvä.

Minun pöytäkoristelustani hukkui hyvän alun jälkeen ajatus, ja opettajan palaute oli sen mukainen, vähän tylyltä se kuullosti, mutta pisti pohtimaan yhtä jos toistakin.

Tämä opettajan näytös herätti meissä eniten tunteita, pistää nyt ihanat sammalet ja kukkaset muoviin ja ripustaa ne esille. Ja kyllä se herätti minussakin monenlaisia ajatuksia, voiko kukka-asetelma olla muutakin kuin kaunis, iloa ihmisille, vai voisiko kukilla ottaa kantaa? Tämä ajatus jäi ainakin minun mieleeni pyörimään, vaikka se ei ehkä ollut opettajan ajatus. Hän puhui muun muassa siitä, että pitää keksiä uutta, jotta tulee huomatuksi, erottuu.

Kevät tuli?

Ensimmäiset kukat kurkistelevat jo maasta, tuntuu niin ihanalle nähdä luonnon heräävän! Kaikkien herääminen ei kuitenkaan ilahduta yhtä paljon, liljakukkokin oli näet reippaana mutustelemassa hentoisia liljanlehtiä. Onneksi pahisten lisäksi on herännyt myös hyviksiä, leppäkertun näkeminen ilahduttaa aina. Viime kesänä oli mahdoton kirvavuosi, joten toivon, että tänä vuonna sekä leppikset, että minä olisimme valppaina ja kirvat eivät pääsisi tekemään yhtä paljon tuhoja.

Jos kevääntuloa on odotellut pitkään, niin myös tätä. Avokadoni osoittaa lopultakin elämän merkkejä!

Elämää on messujen jälkeenkin

Olen toipunut messuista ja pääsiäisenä juhlin lapsia, mikä tarkoittaa myös vimmattua leipomista. Arki ja kouluhommat jatkuivat ensimmäisen valinnaisen opinnoilla. Olen aloitellut somistaminen, tekstaaminen ja piirtäminen -opintokokonaisuutta. Tehtäviä on ollut ihan mukavasti tehtävänä, mutta tekemisen kynnys on ollut korkealla, siis kun pitäisi heti osata. Olenhan noita tehtäviä sitten tehnytkin, pitkään ja hartaasti, tuskaillen ja lopulta myös innostunut oikein todella. Kurssia on vielä paljon jäljellä, joten tunteiden kirjo lienee jatkuu.

Olen myös leikkinyt kukkien kanssa, narsissin lehdistä kokeilin punoa,

ystävälle tein kukkakimpun, ja

aikansa palvelleista tulppaaninterälehdistä tein mandalan. Aika rentouttavaa ja meditatiivista puuhaa.

Ihan pakko on ollut käydä fiilistelemässä kevättä Viherpajalla, sillä kevään eteneminen on ollut tänä vuonna melko takkuista. Olo on suhteellisen kärsimätön, mutta on ihanaa, kun pieniä kevään etenemisen merkkejä voi huomata päivittäin. Vaikka taivaalta tulee lunta, vettä, räntää ja rakeita, niin välillä aurinko kuitenkin kurkistaa, ja sulattaa maahan sataneet valkoiset vedeksi kasveille. Kevät etenee vääjäämättä.