Kitkettää

Riippumatta pienestä karvaisesta puutarha-apulaisesta, pihalla riittää kitkettävää. Neljä tuntia vierähti, kun olin vaan muutamaa heinää nyppäämässä. Ihanaa kuitenkin tuo rehevyys, minkä sade on saanut aikaan. Viikonloppu ei vaan oikein riitä siihen, että tuon viidakon saisi taas kuosiin, mutta ei haittaa, voi siitä nauttia näinkin.

Tunnelmia omalta pihalta

Viikkoon mahtui paljon

Reilu viikko takana työssäoppimista uudessa paikassa, kukkakauppa Florannassa. Aika paljon kokemuksia mahtuu jo tuohon reiluun viikkoon, mitähän seuraavat viikot tuovat tullessaan. 

Ensin oli ylioppilaiden juhlintaa, eli ihania ruusuja, mutta aika moni ylioppilas sai myös pionin. Mukavaa, että ruusuille tulee vaihtoehtoja.

Sidontaa pääsin harjoittelemaan heti, niin asiakkaiden valitsemista kukista, kuin tekemällä valmiskimppuja.

Yksi mukavimmista kokemuksista oli päästä istuttamaan kukkia vapaaehtoisten kanssa Töölön kirkolle.

Pääsin myös kokeilemaan jotain täysin uutta, tai olen minä aikaisemmin voikukkaseppeleitä tehnyt, mutta tässä oli hieman eri tekniikka, ei tehty omin varsin ;) . Ja tulihan siitä kukkaseppele, vaikka aikaa vähän vierähtikin. Aika kaukana oli se joutuisuus, jota näytöissä pitäisi osoittaa.

Pääsin myös mukaan tekemään kukka-asetelmia Martelaan. Ihastuin tuohon taustalla näkyvään viherseinään, sammalta!

Viikon päätti toripäivä. Kokemus ei ollut ensimmäinen, mutta edellisestä kerrasta on aikaa. Oli mielenkiintoista seurata torielämää, se on jotenkin ihan oma maailmansa. Piskuinen torikauppa fillarin kanssa herätti ihmisissä ihastusta, ja on se kyllä mustakin aika makea. Toripäivään mahtui myös mielenkiintoisia keskusteluja, tapasin mm. eläkkeellä olevan puutarhurin, jonka kanssa keskusteltiin mm. tuholaisista ja yrityksestä viljellä eustomaa.

Kotona piti vielä harjoitella yksi uusi tekniikka, onneksi on kesä, ja pientareet on taas tulvillaan kukkia. Vaikka viikko oli antoista, niin otti se koville, on se näin aikuisena rankkaa olla se, jonka täytyy kysyä jokaisesta asiasta. 

Pihalla on aina jotain uutta ihmeteltävää

Lämpimien säiden tultua tuntui, että luonto kirii kiinni menetettyä aikaa. Pihalla riittää ihmeteltävää, joka päivä joku uusi pieni ihme odottamassa. Tänään vesisateen myötä tuntuu, että tahti vaan kiihtyy. Vihreys, on nyt jotenkin yltiöpäisen voimallista!

Japaninruusukvitteni, Chaenomeles japonica, on uusi tulokas meidän pihalla

Omenapuissa ei ole tänä vuonna montaa kukkaa, sillä viime kesänä omppu parka joutui ihan mahdottoman kirvahyökkäyksen kohteeksi. Ei omena kyllä ainut kärsijä ollut, luumut saivat osansa kirvoista myös. 

Tämä alppiruusu se sitten ihmeelinen on. Kukki viime syksynä, ja ajattelin, että nyt ei tule sitten kukkia ollenkaan, mutta muutama kukka tuli. Jospa se saisi nyt vuodenrytmistä kiinni.

Luumut eivät ole vielä kukkineet pihallamme oikeastaan ollenkaan, viime keväänä niihin tuli pari kukkaa, mutta sitten tuli kivat, joten tämä kukka ilahdutti kovin. Ehkä jo ensi vuonna päästään luumuistakin nauttimaan.

Arovuokko, Anemone sylvestris, aloitti juuri kukinnan

Raparperi näyttää siltä, että sitä pitäisi sekä syödä, säilöä, että jakaa.

Tästä olen erityisen onnellinen, viiniköynnös selvisi talvesta. Niin monta kertaa on yritetty, ja aina on keväällä kuollut ranka jäljellä. Nyt ilmeisesti paikka on hyvä, ja varmaan tuo talvikin leutoudessaan oli suotuisa.

Ensimmäinen kukkakimppu omalta pihalta!

Jos Milo nauttiikin retkeilystä, niin myös omalla pihalla on ihana olla. Milo löytää aina parhaat aurinkopaikat, nyt se löytyi kasvihuoneesta. Sielläkin on jotain aloiteltu, on mukuloita mullassa, talvetettu ruusu totuttelee ulkoilmaan ja pistin minä jo kurkun ja tomaatintaimetkin kasvusäkkeihin. Katsotaan kuin käy.

Helsingin kaupungin talvipuutarha

Kävin testaamassa pyöräreitin tulevaan työssäoppimispaikkaan. Reitiltä oli pakko poiketa Helsingin kaupungin talvipuutarhan kohdalla. Vaikka varsinainen puutarha oli vielä kiinni, riitti pihalla ihmeteltävää ja ihanaa tunnelmaa. Ja sisällekin on kyllä joskus päästävä, nyt en vaan malttanut odottaa aukeamista kahta tuntia. On kyllä hienoa, että meillä on täällä julkisia puistoja ja puutarhoja, ja mikä pyöräreitin varrella pisti silmään, niin myös paljon viljelypalstoja, tai aarimaita, niin kuin minä olen oppinut niitä kutsumaan. Tässä nyt kuitenkin kuvatunnelmia talvipuutarhan pihamaalta. Ruusutarhassa ruusut vasta heräilivät, mutta etenkin tulppaanit kukkivat kauniisti.

Neiti Neilikka ja muut Mikkelin ihmeet

Mustilasta ajelimme vielä Mikkeliin katsastamaan Kenkäveron ja Mikkelipuiston kevään etenemistä. Olin myös kuullut uudesta kukkakaupasta, jota piti päästä katsomaan. Mikkelipuistossa oli kevättyöt käynnissä, mutta kasvit vasta heräilivät kevääseen. Milosta se oli kuitenkin retken kohokohta, sillä hän pääsi uimaan. Myös Kenkäveron puutarhassa kasvu oli vasta lähtenyt käyntiin, mutta mukavahan siinä ympäristössä on aina pyörähtää katselemassa. Ja se kukkakauppa, Neiti Neilikka, oli todella kivasti sisustettu. Ihastuin myös tilavaan kukkakylmiöön, jossa oli mm. liikuteltava takaseinä. On ihanaa, että ihmiset vielä uskaltavat perustaa kukkakauppoja! Ja vielä näin ihania!

Mikkelipuistossa heräiltiin

Kenkäveron istutukset

Vain yhden magnolian tähden

Ajatus retkestä Arboretum Mustilaan lähti tosiaan liikkeelle toiveesta nähdä Magnolian kukkivan. Kun kuulin, että Vanha Rouva, tuo 50 vuotias puu oli kukassa, ei muuta tarvittukaan. Mustilassa käynti on ollut muutenkin mielessä, sillä heidän sivuiltaan olen tutkinut monia puita. Milolta ei tavinnut edes kysyä, lähtisikö mukaan, sillä kassin pakkaus sai tyypin kulkemaan varjona perässäni. Milo on aina valmiina isompiin ja pienempii seikkailuihin.

Magnolia stellata-hybridi

Tähtimagnolia

Alppiruusujen ja atsaleojen kukinta oli vasta aluillaan

Mutta ei se tahtia haitannut, sillä näkemistä riitti. O oli hauska katsella maailmaa eri perspektiiveistä. Ruohonjuuritasolta makedonianmäntymetsikkö näytti aika hienolta jättiläis käpyineen.

Douglaskuusen(Pseudotsuga menziesii) kaarna oli vaikuttava näky

Keltamajavankaali (Lysichiton americanus) oli hämmentävä näky

Reilun kahden tunnin seikkailun jälkeen tapasin sitten Vanhan Rouvan, oli vaikuttava näky nousta tallin ylisille ja nähdä avoimesta ikkunasta kauniisti kukkiva puu.