lauantai 1. heinäkuuta 2017

Ei helppoa, mutta antoisaa

Ei helppoa, mutta antoisaa, kuvaa hyvin kesäkuuta ja työssäoppimisjaksoani. Kun aikuisena on se, joka ei osaa juuri mitään, ottaa se välillä aika koville. Kun siitä kuitenkin pääsee yli ja antaa itselle luvan mokata, voi oppiakin uutta. Toki se on helpommin sanottu kuin tehty. Nyt kun katson jaksoa taaksepäin, niin pääsin tekemään monenlaisia juttuja. Ihmiselle, jolle täydellinen on kyllin hyvä, ei tietysti helposti niitä onnistumisen tuntemuksia tullut. Itse näkee töissä aina jotain korjattavaa, mutta kyllä se ilahdutti silti kovasti kun huomasi asiakkaan aidosti ilahtuvan tekemästäni sidontatyöstä.

Yksi hauska kokemus oli, kun pääsin neuvomaan juhannusseppeleen tekoa vähän isommalle joukolle.

Surusidontaa oli melko vähän, mutta yhden surulaitteen ja muutaman surukimpun pääsin tekemään.
Näprääminen on kivaa, ja pääsin tekemään useampia vieheitä ja kaasojen kukkarannekoruja. Viimeisellä viikolla pääsin tekemään myös kaksi morsiuskimppua omin varsin, ihana fiilis oli ajatella, että joku kimpun kanssa astelee alttarille.




Seppeleitä tein useammankin, joista yksi pääsi valokuvaaja Minna Sipisen kuviin. Ihania kuvia! Nämä tässä alla on sitten ihan omia räpsäisyjä, ettei jää epäselväksi, seppeleet polttareihin ja kastejuhlaan.








Haastan kaikki lupiiniseppeleiden tekoon. Ajatukseni on että niin saisimme pientareille elintilaa perinteisille piennarkasveille.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti