Lämpimien säiden tultua tuntui, että luonto kirii kiinni menetettyä aikaa. Pihalla riittää ihmeteltävää, joka päivä joku uusi pieni ihme odottamassa. Tänään vesisateen myötä tuntuu, että tahti vaan kiihtyy. Vihreys, on nyt jotenkin yltiöpäisen voimallista!
Japaninruusukvitteni, Chaenomeles japonica, on uusi tulokas meidän pihalla
Omenapuissa ei ole tänä vuonna montaa kukkaa, sillä viime kesänä omppu parka joutui ihan mahdottoman kirvahyökkäyksen kohteeksi. Ei omena kyllä ainut kärsijä ollut, luumut saivat osansa kirvoista myös.
Tämä alppiruusu se sitten ihmeelinen on. Kukki viime syksynä, ja ajattelin, että nyt ei tule sitten kukkia ollenkaan, mutta muutama kukka tuli. Jospa se saisi nyt vuodenrytmistä kiinni.
Luumut eivät ole vielä kukkineet pihallamme oikeastaan ollenkaan, viime keväänä niihin tuli pari kukkaa, mutta sitten tuli kivat, joten tämä kukka ilahdutti kovin. Ehkä jo ensi vuonna päästään luumuistakin nauttimaan.
Arovuokko, Anemone sylvestris, aloitti juuri kukinnan
Raparperi näyttää siltä, että sitä pitäisi sekä syödä, säilöä, että jakaa.
Tästä olen erityisen onnellinen, viiniköynnös selvisi talvesta. Niin monta kertaa on yritetty, ja aina on keväällä kuollut ranka jäljellä. Nyt ilmeisesti paikka on hyvä, ja varmaan tuo talvikin leutoudessaan oli suotuisa.
Ensimmäinen kukkakimppu omalta pihalta!
Jos Milo nauttiikin retkeilystä, niin myös omalla pihalla on ihana olla. Milo löytää aina parhaat aurinkopaikat, nyt se löytyi kasvihuoneesta. Sielläkin on jotain aloiteltu, on mukuloita mullassa, talvetettu ruusu totuttelee ulkoilmaan ja pistin minä jo kurkun ja tomaatintaimetkin kasvusäkkeihin. Katsotaan kuin käy.