lauantai 18. maaliskuuta 2017

Surusidontaa ja välipalatöitä

Tällä viikolla harjoiteltiin surulaiteen ja surukimpun tekoa. Meille annettiin tehtäväksi suunnitella ja toteuttaa surulaite kuusikymppiselle harrastelijapuutarhurille hänen työkavereiltaan. Työ siis suunniteltiin ihan alusta saakka, eli ensin tilattiin kukat ja tehtiin laskelmat. Tuntui todella haasteelliselta miettiä kukkia pelkän nimen perusteella ( vaikka leikkotentti onkin kunnialla läpäisty), mutta onneksi saatoin mennä kylmiöön vähän pohtimaan asiaa elävän materiaalin keskelle. No ihan sitä en saanut, mitä tilasin, joten sitten piti vielä muokata suunnitelmaa. Surulaite oli neljäs tekemäni, ja edellisestä kerrasta oli aikaa, joten minulla oli teknisiä ongelmia. Varret jäi liian pitkiksi, josta sitten seurasi uutta haastetta. Surulaitteen sisällä oleva kahva, on yllättävän pieni ja siihen pitää mahtua melkoinen määrä kasvimateriaalia. Varsien pitää olla riittävän pitkät, että kasvimateriaali pysyy työssä tukevasti, mutta riittävän lyhyet, että varret eivät mene ristiin. Varsien törmätessä toisiinsa kukat alkavat katsella väärään suuntaan, eikä asettelu mene oikean suuntaisesti, kohti työn keskipistettä. Se valitettavasti näkyy myös valmiissa työssä, joten tekniikassa ei auta fuskata. Onneksi pääsimme tekemään työn vielä palautteen jälkeen uudestaan. Ja niin, korjaamista olisi ollut senkin jälkeen, mutta olin tyytyväisempi siihen. Saimme surulaitteet kotiin, joten pääsin treenaamaan samoista kukista vielä asetelman tekoa. 

Niin kauniita ihan näin.

Surulaitteen ensimmäinen versio

Ja toinen versio

Vähän yksityiskohtaa.

Asetelma samoista matskuista




Välipalaksi kotihommina roskiksesta kerätyistä kukanpätkistä pieni asetelma ja ja kimppu.


Koulussa taas jatkettiin surukimpun harjoittelua. Olen saanut palautetta värivalinnoistani, joten olin päättänyt ottaa keltaista kukkaa, onneksi sitä kirkkaan punaista ei löytynyt, vaan saatoin ottaa pääkukaksi valkoista, niistä syntyi varsin keväisen värinen surukimppu. Surukimppu kuuluu minulla luokkaan äärimmäisen hankala. Siitä tulee helposti joko röyhäke, tai sitten lättänä, surukimpun pitäisi olla saman oloinen kuin surulaitteen, mutta ilman kahvaa, jolloin se on ekologisempi vaihtoehto. Niin sitä taas tehtiin ja purettiin, tehtiin ja purettiin... ja saan tehdä sitä vielä muutaman kerran, että voisin olla tyytyväinen, mutta sitähän tämä uuden opiskelu on.





Ja lopuksi kaikesta pätkästä koottu kokonaisuus viikonlopun iloksi. Kuviani löytyy muuten myös instagramista, se tuntuu vähän helpommalta tavalta laittaa muistot talteen.

Hyvää viikonloppua!

torstai 9. maaliskuuta 2017

Niin paljon uutta

Tällä viikolla on tullut niin paljon uutta asiaa, että päässä hurisee. Olemme tähän saakka tehneet dekoratiivisia töitä, mutta sehän on vain yksi tyylisuunta. Nyt pääsimme tutustumaan Formal-lineaarisen tyylin alkeisiin. Ensimmäisenä haasteena oli graafinen kimppu. Tyyli on pelkistetty, siinä käytetään hyväksi erilaisia kontrasteja. Aiemmin muodon on pitänyt olla esimerkiksi puolipyöreä ja materiaalia on sommiteltu tasapainoisesti joka puolelle työtä, niin nyt tasapainoa haettiinkin vastakohtaisuuksilla. Minusta tuntui, että olen opettelemassa ihan uutta kieltä, pitäisi osata ajatella millainen vaikuttamisen tarve kullakin kukalla on, ja kuinka aktiivisia tai passiivisia ne ovat, millainen luonne kullakin kasvimateriaalilla on. Huh kun tuntui vaikealta.


Kimpussa on Monstera deliciosa(jättipeikonlehti),Asparagus setaceus (unelma), Dianthus (leikkoneilikka), Philodendron ( tämä ei ole bipinnatifidun, joka on peikonkämmen, vaan joku pienempi leikkona käytetty), Craspedia globosa (tarhakultahehku), Ornithogalum saundersiae (kapintähdikki), satunnainen koulun pihalta löytynyt oksa ja viimeisenä Amaranthus (revonhäntä)

Kimppuahan kannattaisi katsoa siinä kuvaushetkellä, nuo pirskatin kortteet (jotka on siis ihania!) on lähteneet omille teilleen kultahehkun kanssa, eli niiden tarkoitus oli olla siellä linjakkaammin omana ryhmänään. Kimpussa on Monstera deliciosa(jättipeikonlehti), Asparagus densiflorus (nyt en osaa sanoa onko se häntäparsa vai hienohelma), Asparagus setaceus (unelma), Pinus (männyn kuivanut oksa), Leucadendron (hopeapuu), Craspedia globosa (tarhakultahehku) ja Equisetum hyemale (kangaskorte).

 


Seuraavana päivänä tehtiin graafinen asetelma. Kaikki alkoi astian valinnasta, selkeää ja linjakasta sen olla piti. Minun astiani muodoissa on vähän pyöreyttä, mutta se sai sen anteeksi muuten linjakkaalla olemuksellaan. Tykästyin tuohon astiaan ja mietin, että pitäisiköhän tehdä siitä oma versio keramiikassa. Mutta asiaan. Työssä piti siis löytää erilaisia kontrasteja, eli jokaisen valitun materiaalin pitäisi olla kontrasti jollekin toiselle. Työssä on käytetty Monstera deliciosa (jättipeikonlehti), Equisetum hyemale (kangaskorte), Amaranthus (revonhäntä), Dianthus 'Green Trik' (neilikka), Viburnum opulus (lumipalloheisi), Fritillaria (pikarililja) ja Nerine bowdenii (nerine, eli ruusuneidikki). Tätä oli ihana tehdä, kun tajusin, että voin tehdä tästä pienen maiseman. Vaikeaa on kuitenkin tajuta, että mikä on sen kyseisen tyylin ydin, eli mitä minun odotetaan sisäistävän kussakin harjoitustehtävässä, ja se tuska kuulkaas on sellainen, että välillä ei tiedä miten päin olisi.



Viikkohan ei vielä päättynyt. Seuraavaksi vuorossa oli radiaalisesti toteutettu astelma, jonka kuvitteellinen keskipiste sijaitsee astian alapuolella. Tässä kohtaa minuun iski joku kumma suuruuden hulluus. Otin ison astian, ja halusin kokeilla vielä yhtä uutta tekniikkaa, eli tukirakennelman rakentamista Mikado-tikuilla. Kunto loppui kesken, mutta kyllä taas opin paljon. Ihan elämän perusasioita, eli vaikka on kiire kannattaa muistaa syödä, juoda ja pitää taukoja, mutta myös jotain siitä, mitä olin opettelemassa. Ja kuvien ottaminen työstä sen eri vaiheissa olisi niin tärkeää, voisi huomata virheensä aikaisemmin, kun kuva ei valehtele. Mikado-tikuista tehtyä rakennelmaa oli vaikea hahmottaa läheltä, ja kuten näkyy, mittasuhteet ei nyt ihan onnistuneet tässä työssä. Yleensä astia on 1/3 ja kasvimateriaali 2/3 työn korkeudesta. Mielestäni sain varret joidenkin kieroudesta huolimatta hyvin asettumaan, mutta työn profiilissakin olisi parantamisen varaa. Hain tässä keskussävyharmoniaa, jota ryyditin mustalla ja valkoisella, eli väriskaala menee keltaisesta helakanpurppuraiseen. Nyt kun katson, niin en tiedä onnistuinko siinä täysin. Vihreää on työssä paljon, sinälläänhän se mahtuu tuohon väriskaalaan, mutta jos sen keskimmäisen värin eli jonkun oranssin sävyn pitäisi olla hallitseva, niin en ehkä ihan onnistunut, vaikka tästä värityksestä kyllä pidän. Mikado-tikut yhdistävät kivasti astian osaksi työtä. Kukkien valinta on minusta kuitenkin ihan onnistunut, työstä löytyy Papaver (unikko), Ornithogalum (tähdikki), Ranunculus asiaticus (jaloleinikki), Hypericum x inodorum (marjakuisma), Anigozanthos (kenguruntassu) ja sitten en nyt saa päähäni mikä tuo jättiläin koiranputkea muistuttava kasvi olikaan. Ei ollut vielä meidän listalla ;) Jälkiviisaana voisi siis ajatella, että vähemmälläkin olisi voinut oppia, mutta en taitaisi antaa tätäkään oppimiskokemusta pois, näin yhden yön nukuttuani.

Päivähän ei vielä päättynyt, vaan vielä muisteltiin miten vieheet tehdään. Minun puhtini ei siihen kuitenkaan enää riittänyt, aloittelin sitä kyllä koulussa, mutta sain sen tehtyä vasta tänä aamuna tähän pisteeseen. Vielä pitäisi päällystää tuo varsi esimerkiksi kankaalla tai metallilangalla, sillä asia jota meille aina painotetaan on se, että tekniikka ei saa näkyä. Tässä työssä tekniikkaa on tuo vihreä kukkateippi. Hassua minusta on se, että vihreä kukkateippi ja vihreä oasis-sieni tuntuvat itsestäni (vielä) vähiten häiritseviltä, sillä pikaisella vilkaisulla vaikutelma voi olla melko luonnollinenkin. Mutta tämä näpräys on kyllä kivaa!

Ja kivaa on myös se, että muutama pelargonin pistokas on säilynyt henissä ja kasvattanut pienet juuret. Kesää, missä sinä viivyt?! Ihanaa viikonloppua, onneksi on perjantai ja voi sulatella oppimaansa. Ja sen vielä haluan sanoa, että laitan näitä asioita muistiin myös itselleni, siksi täällä ei esitellä vaan niitä täydellisiä töitä, tämä on minun kasvutarinani:)








sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tulppaanikimppu

Ajattelin tehdä pienen tulppaanikimpun, kun pelastin työpaikan roskiksesta magnolian kukkineita oksia. Joten tuumasta toimeen. Ensin risuista rautalangan avulla tukikehikko, muutamasta kohtaa napakasti kiinni ja oksiahan voi leikellä työn edetessä. Minä tein aika lennokkaan, sillä jotenkin teki sellaista mieli, kevään riehakkuutta. Kehikkoon tein rautalangasta apuvarret, joiden avulla saan tukevan otteen kehikosta ja pääsen asettelemaan tulppaaneja. Tulppaaneista otin melkein kaikki lehdet pois, sillä näin niitä on helpompi asetella kehikkoon. Kimppua tehdessä alan kaivata jotain vihreää, esimerkiksi kirsikan oksat olisivat sopineet mainiosti. Ehkäpä haen kuitenkin muutaman pajunkissan tulppaanien kaveriksi, kissat kun alkaa pullistella ojanpientareilla, eikä pääsiäiseenkään ole enää pitkä matka.





Työssä oppimassa, kevättä rinnassa






Mielessä on vahvasti kevät, vaikka muutama talven tuntuinen päiväkin on näihin viikkoihin mahtunut. Olen ollut kaksi viikkoa työssä oppimassa, yhtä koulupäivää ja vapaapäiviä lukuun ottamatta. Työpaikalle tuli kuorma ruukkuja ja muuta tilpehööriä, joita pääsin sitten purkamaan ja harjoittelemaan esillepanoa.



Myös kevät tuli rekan kyydissä Hollannista, ihania krookuksia, tulppaaneja, hyasintteja, helmililjoja ja vaikka sun mitä, toi ihanan tuulahduksen keväästä myös myymälän ulkopuolelle. Pääsin niitä sinne sitten ihan omin päin laittamaan ja kaivamaan talvisäilöstä erilaisia laatikoita ja sinkkiastioita, ja loihtia kevään tunnelmaa. Vähän taisin innostua liikaa, mutta kun niin fiilistelytti.






Pääsin käymään myös yhdessä kukkarekassa, joka siis hankkii kukat Hollannin huutokaupoista ja kuljettaa Suomen kukkakauppoihin. Ihana näky! Kaikkea alkoi tehdä mieli, ja otinkin niitä kuvina matkaani, eikös ole ihania!