Maja metsässä kertoo, että siellä leikitään, että metsä on lapsille tärkeä paikka. Ilahdun aina, kun näen majan, sillä rakkaus luontoon, kasvaa luonnossa. Minä olen altistunut luonnolle ihan pienestä pitäen, on mökkeilty, marjastettu ja retkeilty. Lapsuuden leikkimuistoista monet liittyvät luontoon, on tehty leikkiruokaa luonnonmateriaaleista, leikitty kukkakauppaa, intiaania juosten pitkin metsiä ja peltoja, rakennettu majoja metsiin, kiipeilty, perustettu hautausmaa pikkulinnuille. Lista on pitkä, mieleen tulvii muistoja, joissa luonto on ollut tärkeässä roolissa.
Surulliseksi taas tekee ihmisten välinpitämättömyys, miksi ihmeessä nähdä vaivaa, ja roudata sohvanraato metsään, kun samalla vaivalla sen voisi viedä vaikka Sortti-asemalle, tai heittää pienemmät roskat luontoon, kun vieressä on roskis.
Sellaisia mietteitä heräsi sunnuntaiaamun metsäkylvyssä. Pidetäänkö yhdessä huolta lähiluonnosta ja arvostetaan tätä kauneutta ympärillämme.
Ps. Maailmaa kannattaa ihmetellä eri näkökulmista...