keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Retkellä

Opiskeluihin liittyy myös yrittäjyysopintoja, ja siihen liittyen meillä oli tänään ohjelmassa tutustumiskäynnit Järvenpään kukkataloon Pitkäsen kukkakauppaan, Suomen kukkakauppiasliittoon ja Helsingin kukkatoimitukseen.Oli todella mukava ja ajatuksia herättävä päivä, matkaan tarttui ajattelemisen aiheen lisäksi mukavia ideoita.

Päivä alkoi Järvenpää kukkatalosta. Tässä muutamia kuvia heidän myymälästään ja hienoista kukkakoruista. Järvenpään kukkatalo oli juhlinut 25 -vuotissynttäreitään muotinäytöksen merkeissä, yhteistyössä Vaatepuun kanssa ja muotinäytöksessä tärkeässä roolissa oli myös kukat korujen muodossa. Kukkakoruja haluaisin kyllä ehdottomasti oppia tekemään. Ja tuon sammaltuolin haluaisin toteuttaa omalle pihalle, sammal on vaan niin ihanaa.
 

Pitkäsen kukkakaupassa vanhat huonekalut ja kirjavat tapetit loivat kodikasta tunnelmaa. 


Seuraavaksi suuntamisimme lounaan kautta Suomen kukkakauppias liittoon. Liiton toiminnasta meille oli kertomassa puheenjohtaja Minna Penttala. Minnalla on yritys Penttala FLORAL DESIGN, olin tutustunut siihen jo aiemmin ja oli tosi kiva kuulla lisää myös hänen tavastaan työllistää itsensä.
Kukkatoimitus toimittaa kukkia kukkakauppoihin, ja olisihan siellä ollut vaikka mitä! No tunnustan, ostin jotain, niistä myöhemmin lisää.
 
PS. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, kännykän kuvan laatu ei ole paras, etenkään jos se alkaa vedellä viimeisiään. 

lauantai 19. marraskuuta 2016

Kokeiluja

Tykkään näperrellä kukkien kanssa kotonakin. Kokeilen erilaisia asioita, purkkeja ja laatikoita asetelmien pohjaksi. Usein näpertely kuitenkin katkeaa materiaalipulaan, ja tuleva talvi ei kyllä auta asiassa, kun ei voi enää oman pihan kasveja hyödyntää. Tulee ikävä koulun kukkakylmiötä.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Opintoretkellä

Olen kierrellyt alueen kukka- ja puutarhakauppoja opiskelun merkeissä. Kukkakaupoissa lähinnä käväisen, mutta alkuviikosta kävin Plantagenissa ja tänään Pirilässä opiskelemassa ruukkukasveja. Pysyin tiukkana enkä ostanut yhtään ruukkukasvia kotiin. Se on kyllä hieman haastavaa, kun kaupat on pullollaan kaikkea kivaa. Leikkokukkia ostin, sekä itselle, että pieneen lahjaan. Jatkan näiden kotona tekemieni asetelmien kanssa linjaa, jossa mennään mielikuvituksella, ei niinkään oikeaoppisuudella. 

Muutamia kuvia otin kuitenkin muistoksi, kun en ostaa saanut.
Dracaena fragrans, tuoksutraakki. Ihastuin tässä tuohon rumgon kuvioon.
 
Dracaena fragrans 'Massageana', on siis edellisen sukulainen, tuoksutraakki tämäkin.
 
Alocasia spp. juurakkovehkat, aikaisemmin tunsin tämän luurankokukkana, ja ajattelin, että nämä juurakkovehkat/alokasiat, näyttävät aina tältä. On kiiltävä harmahtavanvihreä lehti jossa loistaa vaalea kuvio. No eihän se tietysti näin yksinkertainen asia ollutkaan. Kuten tuo virallinen suomenkielinen nimi juurakkovehkat kertoo, että kyse on suuremmasta joukosta. Alocasia suvun edustajat kuuluvat vehkakasvien heimoon. Tämä kyseinen yksilö muuten kukkii! Kotioloissa kukinta on kuulemma harvinaista.

 
Alocasia spp. juurakkovehkat, kasvi voi näyttää siis tältäkin, tai lehden pinta voi olla samettimainen. Monipuolinen sukulaisjoukko siis.
 
Ardisia crenata, ardisia
 
Gloksinia, näytti vaan niin viehkolta, että piti ottaa kuva.
 
Anthurium andreanum -Ryhmä, andrenflamingokukka
 
Guzmania Lingulata -Ryhmä, isotimanttiananas 

Ensin oli viiva

Viime viikolla oli ensimmäinen tunti galligrafiaa!  Tulee mieleen koulutien alku, silloin myös aloitettiin viivoista. Huomaan että kirjoittaminen, siis korjaan, viivan piirtäminen vaatii rentoa keskittymistä. Jos ajatus lähtee harhailemaan, myös viiva harhailee. Olen pitkään haaveillut, että opiskelisin galligrafiaa, joten nautin hommasta.  Onneksi,  sillä hurjasti pitää harjoitella että tämä tästä joskus tekstiksi muuttuisi.
 

torstai 3. marraskuuta 2016

Pikakimppu ja paketointitreenit

Tiistaina oli sidontaa ja seuraavana päivänä myös, sillä yleensä purimme kimput tuttuun tapaan harjoittelun päätteeksi.  Nyt ne olisi kuitenkin pitänyt jättää esillepano- ja pakkaustreeniä varten purkamatta.  Kun olin edellisenä päivänä tahkonnut useamman kimpun kanssa, tuntui, että sain spiraalin ensimmäisen kerran napakaksi. Pienistä onnistumisista kannattaa iloita.


Kimpun pakkaaminen on sitten juttu sinänsä, en ymmärrä miten sen saa niin hankalaksi mielessään. Mutta syntyihän siitä  lopulta paketti, joka tekee tehtävänsä eli suojaa kimppua kylmältä, ja kyllä sitä kehtaa kantaa, vaikka muoto ei nyt täydellinen olekaan.
 

tiistai 1. marraskuuta 2016

Rutiinia kimpun sitomiseen

Kun opettelee uutta, vauhti ei ole päätähuimaavaa, joten kimpun sitomiseen on mennyt monta tuntia.  Tänään tarkoituksena oli nopeuttaa työskentelyä ja  harjoitella kahta erilaista kimppua. Ajatus tuntui sekä innostavalta, että haastavalta. Aloitin itselleni helpommasta,  matalasta puolipyöreästä kimpusta. Aika paljon aikaa menee myös kukkien valintaan. Vaihdoimme kukkia keskenämme, joten yksi työvaihe jäi toisen kimpun kohdalla välistä. Korkean kimpun tekeminen on takunnut kovasti,  sillä sen muodon hahmottaminen on ollut minulle vaikeaa. Olin niin tyytyväinen kun sain yhden korkean kimpun tehtyä, en tosiaankaan täydellistä, mutta sellaisen että kehtaa ottaa kuvan muistoksi. Kuvaaminen onkin sitten toinen vaikea juttu, kimpusta on tosi haastavaa ottaa kuvia (kännykän kuvan laatukaan ei päätä huimaa). Kuvissa näkyy hyvin myös virheet, ja niistähän oppii parhaiten. Päivän oppi oli myös se, että kimppu pitää jaksaa sitoa loppuun. Alkuvaiheessa jokainen kimppu näyttää surkealta, mutta sinnikkyydellä jokaiseen kimppuun on osunut joku onnistuminen. Tämä taitaa päteä moneen asiaan elämässä, ei kannata antaa periksi ennenkuin on oikeasti yrittänyt ja tehnyt työtä asian eteen.




Sama kimppu kahdelta kantilta, kuvakulmalla on merkitystä.