Tiistaina oli sidontaa ja seuraavana päivänä myös, sillä yleensä purimme kimput tuttuun tapaan harjoittelun päätteeksi. Nyt ne olisi kuitenkin pitänyt jättää esillepano- ja pakkaustreeniä varten purkamatta. Kun olin edellisenä päivänä tahkonnut useamman kimpun kanssa, tuntui, että sain spiraalin ensimmäisen kerran napakaksi. Pienistä onnistumisista kannattaa iloita.
Kimpun pakkaaminen on sitten juttu sinänsä, en ymmärrä miten sen saa
niin hankalaksi mielessään. Mutta syntyihän siitä lopulta paketti, joka
tekee tehtävänsä eli suojaa kimppua kylmältä, ja kyllä sitä kehtaa
kantaa, vaikka muoto ei nyt täydellinen olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti