perjantai 30. syyskuuta 2016

Hauskaa opiskelua

Olen pari päivää tuskaillut kasviopin kanssa.  Tänään päätin pitää siitä vapaapäivän ja suunnistaa Ystävyydenpuistoon opiskelemaan puita ja pensaita. Opiskelu seuraa ajoittain kyllä harmitti jatkuva pysähtely, mutta oppimisen kannalta on tärkeää päästä tutkimaan puita myös lähempää. 

Sorbus koehneana, helmipihlaja
 
Cercidiphyllum japonicum, katsura 
Olen ihastunut tähän puuhun, ja nyt syysvärissään se oli myös kaunis. 

Actinidia kolomikta, kiinanlaikkuköynnös 

Sambucus nigra, mustaselja
 

Puiston naapurissa on Viherpaja, ja tien laidassa oleva mainos houkutti pikaisesti sinnekin, sillä siellä oli timanttikukkanäyttely.  Puutarha oli muutenkin täynnä kasveja ja siellä olisi viihtynyt pidempäänkin. 
 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Vaikeuksien kautta valmiiksi

Tänään tehtiin ensimmäinen korkea kimppu. Ja kylläpä se olikin vaikeaa tällaiselle näpertäjälle. Viime kerrasta opin, että taukoja kannattaa pitää ja nyt otin sen opin käyttööni. Kahvipaussin lisäksi nykersin minikimpun, joka rentoutti sopivasti, jotta sain edes jonkinlaisen kimpun tehtyä. Kimpun muodon hahmottaminen oli käytännössä haastavaa, ja vaatii vielä paljon harjoittelua. Harmi ettei ojanpenkoilta löydy enää harjoitusmateriaalia.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Kasvutekijät

Tänään tutustuttiin erilaisiin kasvualustoihin, eli mistä ne kasvit saavat voimansa tuottaa satoa. Minä en tiennyt, että esimerkiksi joulutähtien kasvatukseen on ihan oma multaseoksensa. Hyvin nuo näyttävät seoksessaan viihtyvän, sillä pääsimme tutustumaan kasvihuoneisiin, jossa tulevan joulun ilostuttajat jo kovaa vauhtia kasvavat.


 
 Toisen kasvihuoneen tomaatti, kurkku ja paprika rivistöt saivat mut miettimään omaa kasvihuonetta, taidan istuttaa ensi vuonna kasvit kasvusäkkeihin, sillä lannoitus taisi tänä kesänä unohtua. Niin riutuvia on omat kasvini näihin verrattuna. 
 

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Surusidonnan ensimmäiset askelet

Tänään opettelimme surulaitteen tekoa. Kukkien valinta kävi ehkä himppusen helpommin, mutta minun oli vaikea hahmottaa surulaitteen kokoa. Luulen, että se osaltaan johtuu siitä, että olen tällainen pipertäjä, teen mielelläni pieniä juttuja. Onneksi kuitenkin palautetta tuli ajoissa, että pääsin korjaamaan kurssia. Hyvänä apuna surulaitteen teossa oli niinkin simppeli asia, kuin sanomalehden aukeama, se auttoi mittasuhteiden hahmottamisessa. 
Tänään opin myös sen, että tauotta ei kannata uutta opiskella uutta. Kun eteneminen on hidasta tulee tunne, että pitää tehdä koko ajan, jotta saa työn valmiiksi. Se on kuitenkin harha, johon ei kannata sortua, sillä silloin iskee väsymys. Tai niin ainakin minulle kävi, pieni paussi hommissa auttoi ja työ tuli valmiiksi.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Meni vielä vaikeammaksi

Kun minä aikaisemmin lenkillä käydessäni ihmettelin kasveja, ja yritin niitä tunnistaa ja muistaa kunkin kasvin ja sen kasvitieteellisen nimen,  niin tämän päivän jälkeen sain uutta mietittävää. Tänään näet aloimme opiskella maalajeja, ja yllätys yllätys, löysin itseni ihmettelemässä maata. Tunnilla luokassa kiersi erilaisia purkkeja, joiden maanaytteet näin maallikon silmissä näyttivät kyllä melko samanlaisilta. Kaaviokuvassa maalajien jaottelu näyttää ihan selkeältä. On kivennäismaalajit, jotka lajittuneina ovat esimerkiksi karkeahiekka ja savi, kun kivennäismaalajit ovat lajittumattomina ne ovat moreenia. Sekamaalajeja on lieju ja liejusavi, ja orgaanisia maalajeja järvimulta, multamaa ja turvemaa. Eikö kuulosta ihan selkeältä? 
 

perjantai 9. syyskuuta 2016

Pientä viehkeyttä

Tänään päästiin tekemään jotain minulle ominaista. Vieheen teossa pääsin näpertämään. Nukkekotinäpertelyn jälkeenhän viehe on aika isoa näpertelyä, mutta oli siinäkin kuitenkin omat haasteensa. Kasvien valinta oli edelleen hankalaa, kun piti miettiä ulkonäön lisäksi myös niiden soveltuvuutta vieheeseen. Kun uutta asiaa opettelee on se armottoman hidasta, toki kokeilimme ja opettelimme työtä tehdessä uusia tekniikoita (ja kävimme kahvilla ja lounaalla), mutta tässä on viiden tunnin opiskelupäivän tuotos.

torstai 8. syyskuuta 2016

Asetelman teossa

Kukkien valinta on minulle jotenkin hurjan vaikeaa, ihanaa mutta vaikeaa. Kukkapaljouden edessä, kun mielessä ei ole mielikuvaa siitä, mitä pitäisi tehdä, meinaa iskeä paniikki. En löydä mitään.  Onneksi kukkia voi vaihtaa ja hakea lisää, sillä työn edetessä alkaa nähdä, että  asetelma/kimppu tarvitsee jotain, vaikeampi on sitten hahmottaa mitä se on.


Innostuin asetelman teosta niin, että kotona oli ihan pakko jatkaa, ja tehdä pihan kukista miniasetelmat, joissa käytin kyllä taiteilijan vapauttani.
 
 

torstai 1. syyskuuta 2016

Saaren kartano

Opiskelen siis Saaren kartanossa, Mäntsälässä. Alueen rakennusten nimet kertovat sekä nykypäivästä, että historiasta, tulitikkutehdas, talli, floristitalo, lusikkalinna jne. Alueella on toiminut aikoinaan Saaren tulitikkutehdas, sotien jälkeen siellä on kuntoutettu ja koulutettu sotainvalideja ja nyt siis koulutetaan mm. puutarhureita, eläintenhoitajia, maanrakentajia, maatalouslomittajia ja ties sun mitä muuta.  Ympäristö on inspiroiva ja kaunis, on hienoa saada opiskella sellaisessa ympäristössä.