lauantai 28. tammikuuta 2017

Talventörröttäjät ja muuta juttua

Nyt alkaa taas olla enemmän opiskelua koululla kuin työpaikalla. Koulun pihalta löysin ihan uuden maan. Perennapenkit on täynnä hienoja talventörröttäjiä. Niitä on kiva ihastella tässä kevättä odotellessa.
Tämä ei ole talventörröttäjä vaan riisuttu protea. Se oli menossa harjoittelupaikassani roskikseen, ja ihan pakko se oli ottaa mukaan. Mielikuvitus lähti lentoon, kun mietin miten sitä voisi käyttää. 

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Miten voikaan joku olla niin vaikeaa

Jatkoimme sidontatreenejä korkealla kimpulla. Se on ollut mulle sellainen murheenkryyni. Mietin aamulla, että pelkäsinkö sitä niin, että ensimmäisen kerran opiskelujen aikana ajoin koulun risteyksen ohi. Ettäkö ajaisin mieluummin pimeällä ja loskaisella motarilla, kuin harjoittelisin korkeaa kimppua. Ehkä ei kuitenkaan.

Kouluun kuitenkin selvisin, ja pääsin harjoittelemaan. Jos joku ajattelee, että kukkasidonta on kevyttä ja leppoisaa puuhastelua, niin voin sanoa, että ainakin tämä harjoittelu on ihan täyttä työtä. Esimerkiksi korkeat leijonakidat ( Antirrhinum majus) ovat kohtuullisen painavia. Kun niitä tovin pitää käsissään ja kaveriksi tulee kukka jos toinenkin, niin kimppuun tulee painoa. Myös kimppua pitelevän käden asento on tottumattomalle rankka, ja isoissa surukimpuissa kuulemma myös tottuneelle, kun kimpusta tulee niin paksu. Samaan aikaan pitäisi vielä miettiä, mitä kimpulla haetaan, mitä asioita tässä harjoittelen, jotta oppisi kukkasidonnan perusteet, että voisi alkaa  joskus rikkoa niitä sääntöjä.

 
Ensimmäisessä kimpun palautteen jälkeen opin tutkailemaan kukkien kasvusuuntia. Kimppua tehdessä on niin monia asioita, joita pitäisi muistaa huomioida. Vaikka asiasta on puhuttu, en huomannut lopuksi katsoa mihin suuntaan etenkin nuo korkeimmat kukat katsovat. Mielessä kaikuu myös kouluttajan ääni, "olkaa rohkeita". Korkealla kimpulla haetaan yleensä näyttävyyttä, ja niitä kukkia pitäisi riittää kimpun alaosaan saakka. Tässä kimpussa kaipaisin siis vielä muutamaa kukkaa tuonne alemmas, ja onhan siinä paljon muutakin parannettavaa, mutta koen silti edistyneeni. Kuvien ottaminen omista töistä paljastaa ne asiat, mille kimppua tehdessä sokeutuu. Toisaalta hyväkin kimppu voi näyttää kuvassa vähän lattealta, sillä silmä näkee asiat hieman eri tavoin kuin kamera, ja kuvaus olosuhteet ja välineet, no ne nyt usein on mitä on.

Tässä kasvusuunnat on paremmin huomioitu ja tämä on tunnelmaltaan sellainen puutarhajuhlakimppu. Meillä oli käytössä tavallista suppeampi valikoima kukkia ja se näkyy näissä kimpuissa, mutta toisaalta sitä pitäisi oppia tekemään kaunis kimppu hyvin rajallisistakin materiaaleista. 

Ilmeisesti minulla on kesän kaipuu, sillä jatkoin samalla teemalla. Tässä näkyy kuitenkin se työn rankkuus. Uutta asiaa ei vaan jaksa opetella loputtomiin, joten tämä kimppu on ihan kesken ja näyttää siltä, että olisin hakenut ojanpientareelta muutamia kukkasia. 

Tässä leikin, että asiakas toi minulle keltaisia ruusuja ja Santini krysanteemeja, ja toivoi niistä korkeaa kimppua. Huomasin, että kelaiset ruusut olisivat tarvinneet jotain vaaleampaa vihreää kaverikseen, nyt ruusut hyppäävät kimpusta irrallisina valopisteinä
.  
Lopuksi halusin tehdä jotain ihan muuta. Tein puolipyöreän kimpun, joka on itselleni jotenkin helpompi hahmottaa.

Kotona sitten vielä vähän leikin. Kaivelin nyt vuorostaan koulun roskiksia. Muutama jaloleinikki, Ranunculus asiaticus oli katkennut ihan kukan tyvestä. En voinut jättää niitä roskikseen, vaan testäsin kotona kuinka käy, jos pistän kukkaan hammastikun varreksi. Puuhan imee vettä, joten ajattelin testata saako kukka siitä tarpeeksi nesteytystä. Ja itseasiassa, minähän aloitin tämän kokeen jo aiemmin. Sain työssäoppimispaikastani Lilium Hollandicum Ryhmän, siis tarhasarjaliljan (värililjana näitä usein myydään) pudonneita nuppuja ja nekin ovat avautuneet tikkuvarren päässä. 

tiistai 17. tammikuuta 2017

Pitkästä aikaa


Tänään oli joulun jälkeen ensimmäisen kerran sidontaa, ja kyllä tuntui aloittaminen taas hankalalta, vaikkakin myös tosi ihanalta. Hankaluudesta huolimatta voin nähdä myös jotain kehittymistä, ehdin tehdä aamupäivän aikana useamman kimpun, kun aloittaessani opiskelua, yhden kimpun tekemiseen meni koko päivä. Asiakas olisi kyllä tuskastunut edelleen odottamaan kimppuaan, mutta etukäteen tehtynä ainakin yksi kimpuistani oli kouluttajan mielestä myyntikuntoinen. Tai sitten tulevassa kukkakaupassani pitäisi olla myös kahvila, kimput tehdään kahvittelun aikana:)

Koulussa jyllää flunssa, joten meillä oli tänään ulkopuolinen floristi kouluttajana. Oli kiva saada taas vähän erilaista näkökulmaa työskentelyyn, toki olen kyllä tykännyt meidän omista kouluttajistakin, heilläkin on edelleen paljon annettavaa. sidonnan tunteja tuntuu aina olevan liian vähän.


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Vuodenajat


Talvella yleensä odotan sen loppumista, mutta kun lopetan mahdottoman toivomisen, niin osaan kyllä nauttia siitä, mitä voi tehdä vain talvella. Jääkukat, jäädyttäminen, talventörröttäjät, lumi puissa. Talvessa on paljon muutakin ihanaa kuin kevään odottaminen. Ai miksi tätä nyt mietiskelen,  Maarit haastoi minut laittamaan kuvan jokaisesta vuodenajasta.

 Kevät, kauan odotettu, alkaa purkissa. Yleensä yritän liian aikaisin tehdä kevättä talven keskelle. Ostan keltaisia tetenarsisseja ja istutan niitä sinne sun tänne.  Keväällä keltainen väri kuin pieni aurinko. Kummallista kyllä, oikea kevääntulo, on minulle joka vuosi yhtä suuri ihme. Koska joka vuosi minulla on tunne, että talvi ei pääty koskaan. Ja kuitenkin se talvi joskus päättyy, ja luonto herää. Se on jotain hurjan hienoa.

 Mitä sanoisi kesästä, tätä kuvaa oli ehkä vaikein valita. Kesässä on niin paljon kaikkea ihanaa. Mutta sitten löysin tämän kuvan, pientareet 💚 Suosittelen ensi kesänä tutkimaan teiden pientareita, sillä siellä on muutakin kuin villejä lupiineja.


 Syksyssä hienointa on värien kirjo, alkusyksyn auringonkukat, marjat, hedelmät. Pimenevät illat, joita voi valaista kynttilöin. 

Kuvien penkominen vei minut aikamatkalle, kiitos siis haasteesta Maarit! En taida jatkaa haastetta, mutta suosittelen kaikkia tutkailemaan mielikuviaan erivuodenajoista, miettimään mitä ainutkertaista niissä jokaisessa on. Sillä on se vaan aika huikeeta.



keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Roskiksen kautta kotiin

Olen aloitellut harjoittelua tai oikeammin sanottuna työssä oppimista, olen ollut jo toista viikkoa ihanan hurmaavassa pienessä kukkakaupassa. Jaksan aina vaan ihastella kaupan tunnelmaa, siitä ehkä myöhemmin lisää. Sillä tänäänkin piti vähän  tonkia roskista. Kukkia joita ei enää myydä on kiva käyttää asetelmien harjoitteluun, tai pelastaa kukkasipuleita joko pihalle istutettaviksi, tai amarylliksiä sillä ajatuksella , josko saisin niitä kukkimaan uudestaan. Tänään syntyi aika persoonallisisen näköinen pikkuinen ja vielä pienempi astelma. Tärkeintä tekemisessä on se harjoittelu, voi rauhassa tutkailla miten kukat soveltuvat asetelmiin.  Työssä oppiminen on ollut ajatuksia herättävää. Kukkakaupassa ihmisiä kohdataan arjen keskellä, ilossa ja surussa, mutta ilahduttavaa kyllä, myös ihan arkea piristämään haetaan kukkia. On ihanaa ja ajoittain myös hyvin koskettavaa saada kuulla ihmisten kukan tarpeen taustalla olevia tarinoita.

Tälle pienelle kimpulle on ihan oma paikkansa. Se tuli Violalle. Santinista tulikin Deco.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Meidän pihalla kasvaa

Olen säästänyt suurimman osan pihalle hankkimieni kasvien nimilapuista tai muista tunnisteista.  Ajatuksena on ollut koota tiedot pihan kasvillisuudesta yksiin kansiin.  Tänään vihdoinkin ryhdyin hommiin. Huomasin, että osa kasveista on jo pihalta hävinnyt, esimerkiksi olemme yrittäneet kasvattaa viiniköynnöstä jo useamman taimen verran huonolla menestyksellä.  Taas on uusi köynnös istutettuna,  katsotaan kuinka nyt käy.  Piha on perustettu 2012, kun talomme valmistui ja pihaa on rakennettu enemmän fiiliksen kuin tiedon pohjalta. Suurin osa pihan kasveista on hankittu syksyisin alennusmyynneistä,  osa saatu ystäviltä ja sukulaisilta, joten lajikkeita alkaa olla aika paljon.

Tästä kaikki alkoi, kasa epämääräisiä lappusia ja sipulipusseja.

Opiskeluissa, oli tehtävänä pohtia pienilmastoa jossain puutarhassa. Minä mietin meidän pihaa, ja tehtävää varten tekemäni pohjapiirros tuli nyt osaksi tätä kirjaa.
 

Osan kasveista olen tosiaan saanut ja niistä kirjoitin nimiä, ja muistelin keneltä olen mitäkin saanut.
 

Myös syksyllä hankitut sipulikukat on nyt muistissa. Mitä lie pihalta keväällä nousee, kun näytti jossain kohtaa syksyä siltä, että joku oli käynyt kaivelemassa istutuksiani. 

Vielä on tyhjää tilaa, ainakin kirjassa. Toisaalta en ole kyllä vielä kaikkia pihan kasveja saanut kirjoitettua, ajattelin näet samalla harjoitella tekstausta ja se tekee työstä hieman työläämpää.