Helppoa kun sen osaa

Tänään päästiin ensimmäisen kerran harjoittelemaan kukkakimpun tekemistä. Ja tosiaan, se mikä näyttää niin helpolta on tosi vaikeaa. Kukkia pitäisi asetella spiraalin muotoon, mutta tuntuu, että kädet ei taivu hommaan mitenkään ja kaikki keskittyminen menee varsien tuijottamiseen,  ja kukkien sommittelu unohtuu.

 

Koska homma tosiaan tuntui niin mahdottomalta, päätin lähteä illalla poimimaan luonnonkasveja ja jatkaa harjoittelua. Syksy oli ottanut pikastartin ja kukkia sai etsimällä etsiä. Jotain kuitenkin löytyi, mutta aika iso työ oli saada kukat harjoittelukuntoon. Lopussa ei vieläkään seisonut kiitos, mutta olen kuitenkin jo kaksi kimppua lähempänä oppimista. 

Ensimmäinen perennatunti

Ensimmäisen perennatunnin jälkeen piti mennä kartoittamaan omaa pihaa. Olen ostanut taimia ja saanut niitä ystäviltä ja tuttavilta, yhdistävä tekijä tässä on kuitenkin ollut se, että en ole painanut kasvien nimiä mieleeni. Osa on toki tuttuja jo pitkän ajan takaa, mutta suurimman osan nimet olen onnellisesti unohtanut.  No nyt niitä sitten opiskellaan oikein urakalla, ja myönnän, että on kyllä hauskaa saada nimiä sekä oman pihan kasveille, että kaikelle tuolla ympärillämme.

 

 

Tarhaukonhattu, Aconitum x stoerkianum on tullut pihalleni lapsuudenkodista. Kasvi on myrkyllinen, mutta kuulemma niin kitkerän makuinen, että se ei kelpaa eläimille.

 

Alchemilla mollis, jättipoimulehti, löytyi viimesyksyn alennuslaareista ja on tänä kesänä kasvanut hyvin.  

 

Aquilegia vulgaris, lehtoakileija on pihalla levinnyt vähän sinne sun tänne. Se leviää siemenistä sinnekin, mihin sitä ei haluaisi. Olen ajatellut, että siirtelen niitä myöhemmin parempiin paikkoihin, mutta tänään opin, että ne kasvattavat vahvan juuren, joten akileijaa on vaikea saada pois, jos se on päässyt kunnolla asettumaan. Taidan siis olla myöhässä.

 

Alkukesästä kukkiva Anemone sylvestris, arovuokko innostui kukkimaan, ihan kuin olisi ajatellut, että on kuvassa edustavampi näin.  Arovuokkokin on levinnyt pihalla, sillä tuuli levittää villaa muistuttavan siemenpöllähdyksen aina yhtä yllättäen. Perennatunnit jatkuvat pian, ja sitten katsotaan mitä muuta pihalta löytyy.

Rikkakasvien lumoa ja tunnelmointia

Olen kulkenut viime päivinä katse ojan penkereillä, se on näet rikkakasvien aarreaitta. On mielenkiintoista huomata, että esimerkiksi voikukan näköiset, mutta hieman pienemmät kukkaset, ei olekaan kaikki samanlaisia, eikä kai edes sukua toisilleen. Sekin on hauskaa, kun kasvit saavat nimiä, ja huomaan, että pientareilla on koko ajan lisää kasveja joilla on nimi. Toisaalta kun kiinnittää erityistä huomiota ojan penkereisiin löytyy myös koko ajan uusia kasveja.

 

 Peltopillike, Galeopsis bifida

 

Pihasaunio Marticaria matricarioides Matricaria discoidea 

 

 

Särmäkuisma  Hypericum maculatum

 

Ojakärsämö  Achillea ptarmica

 

Siankärsämö  Achillea millefolium

 

 Pietaryrtti  Tanacetum vulgare

Tahmavillakko  Senecio viscosus on tahmainen ja tuoksuva ja melkein samalta näyttävä peltovillakko sen sijaan ei tahmaa eikä tuoksu. 

 

Yhtä helppoa muistisääntöä sen sijaan en ole keksinyt siihen, miten erottaisin matarat toisistaan. Harjoitellaan siis, mutta joku matara se on.

 

 

Peltopähkämö Stachys palustris , olisikohan?

 

Pelto-ohdake Cirsium arvense

 

Omalla pihalla olen nauttinut loppukesän vehreydestä ja pimenevistä illoista, omppupiirakan leipomista unohtamatta. 

 

 

 

Puistokierros Mikkelissä

Mikkelin kirkkopuistossa ilahduin siitä, että puistossa oli hyvät opastetaulut, joista selvisi kasvit tieteellisine nimineen. En olisi ikinä uskonut ilahtuvani moisesta. 

Mikkelipuistosta löytyi kasvien nimet kuitenkin pääsääntöisesti kasvien vierestä, joka suuresti helpottaa tällaista aloittelevaa puutarhuria suuressa urakassa, eli kasvien tunnistamisen harjoittelussa. Puistossa kulkiessa teki mieli alkaa siivoilla, rakentamisen jälkeen osa näytepihoista on jäänyt vähän hunningolle, mutta päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin positiivinen fiilis.

Aamulenkin viimeinen kohde oli Kenkäveron puutarha. Puutarha sijaitsee kauniissa ympäristössä Saimaan rannalla.  Valitettavasti kahvila ei ollut vielä auki, sillä maisemasta olisi kyllä mielellään nauttinut kahvikupposen kanssa. Puutarhaa kuvaa parhaiten sana runsas, sillä kasvit pursuilivat käytäville. Hauska idea oli kasvien nimilaput tikun päässä olevissa pulloissa. Kenkäverossa oli myös kiireisinä kuopsuttavia kanoja ja lampaita joiden aamutorkkuja taisimme häiritä. Suloisia kumminkin kumpaisetkin.

Lutukka, harmio,vehnätankio...

Olen hypännyt uuteen maailmaan. Ennen kasvit olivat minulle vain kauniita katsella,  niissä ilahduttivat kauniit värit ja muodot, mutta nyt minä saan tutustua niihin ihan uudella tavalla.

Kasveja kuvataan ihan omalla kielellä, "Lehdet vastakkain, puikeita tai kapean puikeita, hertta-, pyöreä- tai suippotyvisiä, pitkäkärkisiä, isohampaisia, himmeän tummanvihreitä." Ja todellinen uusi kieli on kasvien tieteelliset nimet, tuossa juuri kuvailin Urtica dioica kasvia eli kaikille tuttua nokkosta ( joka oikeasti taitaa olla isonokkonen).

Tässä blogissa pääset siis seuraamaan minun matkaani puutarhuriksi.