Olen aloitellut harjoittelua tai oikeammin sanottuna työssä oppimista, olen ollut jo toista viikkoa ihanan hurmaavassa pienessä kukkakaupassa. Jaksan aina vaan ihastella kaupan tunnelmaa, siitä ehkä myöhemmin lisää. Sillä tänäänkin piti vähän tonkia roskista. Kukkia joita ei enää myydä on kiva käyttää asetelmien harjoitteluun, tai pelastaa kukkasipuleita joko pihalle istutettaviksi, tai amarylliksiä sillä ajatuksella , josko saisin niitä kukkimaan uudestaan. Tänään syntyi aika persoonallisisen näköinen pikkuinen ja vielä pienempi astelma. Tärkeintä tekemisessä on se harjoittelu, voi rauhassa tutkailla miten kukat soveltuvat asetelmiin. Työssä oppiminen on ollut ajatuksia herättävää. Kukkakaupassa ihmisiä kohdataan arjen keskellä, ilossa ja surussa, mutta ilahduttavaa kyllä, myös ihan arkea piristämään haetaan kukkia. On ihanaa ja ajoittain myös hyvin koskettavaa saada kuulla ihmisten kukan tarpeen taustalla olevia tarinoita.
Tälle pienelle kimpulle on ihan oma paikkansa. Se tuli Violalle. Santinista tulikin Deco.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti