Tänään opettelimme surulaitteen tekoa. Kukkien valinta kävi ehkä himppusen helpommin, mutta minun oli vaikea hahmottaa surulaitteen kokoa. Luulen, että se osaltaan johtuu siitä, että olen tällainen pipertäjä, teen mielelläni pieniä juttuja. Onneksi kuitenkin palautetta tuli ajoissa, että pääsin korjaamaan kurssia. Hyvänä apuna surulaitteen teossa oli niinkin simppeli asia, kuin sanomalehden aukeama, se auttoi mittasuhteiden hahmottamisessa.
Tänään opin myös sen, että tauotta ei kannata uutta opiskella uutta. Kun eteneminen on hidasta tulee tunne, että pitää tehdä koko ajan, jotta saa työn valmiiksi. Se on kuitenkin harha, johon ei kannata sortua, sillä silloin iskee väsymys. Tai niin ainakin minulle kävi, pieni paussi hommissa auttoi ja työ tuli valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti