Opiskelu on vienyt ajan aika tehokkaasti. Opiskelun lomassa tulee pohdittua melko isojakin asioita, ja kun opiskelussa on saavutettu se vaihe, että kaikki ei ole niin huikeeta, mahtavaa, ihanaa, vaan välillä ihan arkista puurtamista, niin siinä voi pukata pientä kriisiä. Minulla ei ole vielä mitään selvää ajatusta siitä, mitä teen opintojen jälkeen, vaan kaikki ovet on avoinna. Palaanko entiseen vai lähdenkö kohti jotain ihan uutta. Minulla on työpaikka odottamassa, joten mitään hätää tässä ei ole. Haaveilen siitä, että voisin jollain tapaa yhdistää vanhaa ja uutta, mutta onneksi minulla on aikaa miettiä. Kuitenkin, kun tahkoaa surukimpun parissa, purkaen ja taas uudelleen tehden useamman tunnin, eikä lopputulos silti ole häävi, iskee mieleen ajatus, että onko tässä mitään mieltä. Mutta sitähän se oppiminen on, välillä tuskaakin.
Surukimpun kanssa tahkoamisen jälkeen meillä oli kaksi päivää ruotsia. Opettajana meillä oli ihana floristi Barbro Lindroos Porvoon kukkatalosta. En ole koskaan oikein kieliä osannut, mutta olen halunnut oppia ruotsia, tämä ei siis ollut pakkoruotsia, vaan ihan lystiä hommaa, vaikka pää tyhjenikin, kun piti jotain sanoa.
Ruotsin opiskelun lomassa tehtiin kimppuja, pahin kimppukriisi alkoi hellittää. Haasteita ei ole tuottanut siis vain surukimppu, vaan muutenkin tuntuu, että ei vielä mitään osaa.
Leikkokasvitentti oli ja meni, mutta ruukkukasvien opiskelu on vielä vaiheessa. Piti ostaa taas yksi kasvi lisää kotiin tutkittavaksi, Ferocactus latispinus, rautakaktus.
Kotona tein pitkästä aikaa leipää, nam. Ja kummitytölle tein hupsun asetelman synttärikukaksi. Forsythiaa, eli onnenpensasta, värjättyä Santini krysanteemia (kun en muuta pientä kukkaa kukkakauppakierrokseltani löytänyt) ja Green trick neilikkaa ja annos tekemisen riemua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti